Omaishoito on arvokasta ja tärkeää työtä. Se on inhimillinen tapa pitää huolta omaisesta, joka ei esimerkiksi vanhuuden, vammaisuuden tai sairauden vuoksi pärjää yksin. Omaishoidettavalle tutun, läheisen ihmisen läsnäolo ja asioiden hoitaminen tuovat tärkeää turvallisuutta. Se mahdollistaa hoidettavan asumisen omassa kodissaan läheisten ympäröimänä. Omaishoitajana toimiminen on mitä selkeintä lähimmäisen rakkautta.

Omaishoito vapauttaa valtavan määrän julkisia varoja ja palvelukapasiteettia. Suomessa on noin 350 000 pääasiallista omaishoitajaa. Ellei heitä olisi tekemässä tätä arvokasta työtä, vaihtoehto suurelle osalle hoidettavista olisi muutto jonkinlaiseen hoitolaitokseen, palveluasuntoon tai säännöllisen kotihoidon piiriin. Kuitenkin omaishoidon tukea saavia omaishoitajia on 44 000 henkeä. Heidän työnsä arvo on sosiaali- ja terveysministeriön raportin mukaan vuosittain noin 1.7 miljardia euroa.

Olemme yhteiskuntana suuressa kiitollisuuden velassa omaishoitajille. Omaishoitajille maksetaan kuukausittaista omaishoidon tukea keskimäärin 440 euroa. Korkein mahdollinen tuki hoidettavan tarvitseman tuen vaativuudesta riippuen on 800 euroa ja joissakin kunnissa on mahdollisuus saada lisäksi kunnallista hoitotukea.

Omaishoidon tuki on pieni hoidon yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden. Sen johdosta on tärkeää, että tukea nostetaan ja hoitokriteerejä yhdenmukaistetaan koko Suomessa.

Koska erilaisten etuuksien euromäärisiä tasoja on ollut vaikea taloudellisen tilanteen johdosta nostaa, esitin jo viime syksynä eduskuntaryhmässämme, että omaishoidon tuki tulisi muuttaa verovapaaksi tuloksi. On täysin perusteetonta, että esimerkiksi pienellä eläkkeellä oleva henkilö joutuu maksamaan omaishoidon tuesta vielä veroa.

On muistettava, että verovapaus ei nostaisi suoraan omaishoitoon käytettäviä menoja, mutta se vähentäisi hieman verotuloja. Lisäksi on huomioitava, että käytännössä tuki menee elämiseen ja siten kulutukseen. Tämä päätös olisi oikeudenmukainen ja hyödyllinen.