Viime lokakuussa hallitus tiedotti aloittavansa selvityksen Altian pörssiin listautumisesta. Tuolloin kerrottiin, että selvitys valmistuu 2018 kesään mennessä. Runsas viikko sitten saatiin yllättäen lukea lehdestä, että yhtiö tullaan kirjaamaan Helsingin pörssiin ja osakeanti järjestämään nyt maaliskuun aikana.

Omistajanohjauksesta vastaava ministeri Mika Lintilä ei tuonut tätä tietoa edes keskustan eduskuntaryhmälle. Maakunnan kansanedustajana olisin tahtonut kuulla selvityksen tuloksista ja erityisesti riskeistä tai haitoista, joita Altian pörssiin listautumiseen liittyy.

Altia on 100-prosenttisesti valtion omistama yhtiö. Se tunnetaan meillä Etelä-Pohjanmaalla Koskenkorvan viinatehtaasta, jossa tuotetaan etanolin lisäksi tärkkelystä, hiilidioksidia ja A-Rehun tehtaalla rehua eläimille. Tuotanto perustuu länsisuomalaiseen ohran viljelyyn yli 40 000 hehtaarilla. Sillä on 1 500 sopimusviljelijää, joiden toimeentulo on riippuvainen tehtaan ohrankysynnästä. Altian Suomen toiminta työllistää suoraan yli 500 henkeä ja välillisesti huomattavasti enemmän.

Osakeannista syntynyttä innostusta on vaikea täysin ymmärtää. Mediassa leviää tarinoita siitä, miten ”kossuosake” kiinnostaa laajasti. Uskon, että suuri osa kiinnostuksesta on kevytmielistä ilottelua ajatuksella omistaa osa viinatehdasta.Osakeantiin ei pitäisi suhtautua kevyesti. Eri arvioiden mukaan Altian arvo liikkuu 300–450 miljoonan euron välillä. Valtiolle on aikomus jättää noin 30 prosentin omistusosuus osakeannin jälkeen.

Mikäli yhtiön arvo olisi esimerkiksi 300 miljoonaa, tulisi annin suuruudeksi noin 200 miljoonaa. Sen saaminen kokoon kotimaisilta ja pohjalaisilta toimijoilta on haasteellista. Jos esimerkiksi 20 institutionaalista sijoittaa sijoittaisi yhteensä 75 miljoonaa, 50 paikallista toimijaa ostaisi osakkeita keskimäärin 100 000 eurolla eli yhteensä 5 miljoonalla ja 20 000 sijoittajaa keskimäärin 1 000 eurolla, yhteensä 20 miljoonaa. Näin laskettuna koossa olisi vasta puolet. Menisikö loppuosa eli noin 30 prosenttia ulkomaiseen omistukseen?

Toiveita on esitetty esimerkiksi viljelijöiden osallistumista osakeantiin, mutta onko realistista odottaa, että kannattavuuskriisistä kärsivät tuottajat pystyisivät irrottamaan tuloistaan tai tilojensa pääomasta merkittäviä sijoituksia Altian osakkeisiin?

Ainoa turvallinen keino varmistaa Altian säilyminen kotimaisena yhtiönä on säilyttää valtion omistus vähintään 50,1 prosentissa. Loppuosan vieminen pörssiin myytäväksi avaa yhtiölle jo hyviä rahoitus- ja kehittämismahdollisuuksia. Tästä hyvänä esimerkkinä on Fortum Oyj, josta valtio edelleen omistaa 50,1 prosenttia.

Altian enemmistön myymiselle ei ole kiirettä eikä välttämättä edes tarvetta. Turhien riskien ottaminen länsisuomalaisen ohranviljelyn ja työpaikkojen kustannuksella on tarpeetonta. Jos Altian osakeomaisuutta päätetään myydä, pitää ensisijainen tavoite olla vastuullisen kotimaisen omistajuuden turvaaminen, mutta kuten edellä totesin, se ei ole itsestään selvyys.

Kolumni on ilmestynyt Ilkassa 13.3.2018