Presidentinvaalin ensimmäinen kierros on ohi. Kansa on puhunut. Sen tuloksena on nyt runsaat 1,3 miljoonaa ääntä uudelleen jaossa, mikäli äänestysaktiivisuus pysyisi samanlaisena. Toiselle kierrokselle selvinneillä Niinistöllä ja Haavistolla on kova työ kahdessa viikossa vakuuttaa paremmuuttaan ja saada äänestäjiä puolelleen. Ehdokkailta viime päivinä tulleet puheet koko maan asuttuna pitämisestä ja kansan kahtia jakautumisen ehkäisystä ovat tuntuneet hyvin vierailta. Miksi he eivät puhuneet niistä jo ensimmäisellä kierroksella?

Olisin mielelläni nähnyt Paavo Väyrysen myös toisella kierroksella. Hän kävi loistavan, nousujohteisen kampanjan ja teki sen mistä puhui. Hänen kampanjansa välitti koko maasta ja sen kansalaisista. Puheet eivät olleet puppusanahötöä, vaan ne koskettivat selkeästi ihmisten asioita ja presidentin tehtäviä. En mitenkään voi välttyä siltä johtopäätökseltä, että etelän media halusi Niinistön ja Haaviston toiselle kierrokselle. Niinistön osalta se oli varma, mutta Haaviston vedätys viimeisen viikon aikana oli selkeää.

Valinta on nyt kuitenkin tehtävä Niinistön ja Haaviston välillä. Heidän taustajoukot tekevät nyt lujasti töitä ehdokkaidensa eteen. Puheenjohtaja Katainen aloitti Niinistön puolesta puhumisen hiukan oudolla tavalla viime maanantain iltalehdessä. Toimittaja kysyi Kataiselta: ”Millainen toinen kierros olisi ollut, jos vastustajaksi olisi selvinnyt Paavo Väyrynen?” Kysymykseen Katainen vastasi: ”No, sanotaan niin, että nyt kisa pysyy sivistyneenä.” Se oli harvinaisen tyhmää puhetta puheenjohtajalta, jonka tehtävä olisi saada ehdokkaalle Väyrysen noin 535.000 äänen potista mahdollisimman suuri osa. Tämä kuvastaa osaltaan sitä, että sivistyksellä on Kataisen arvomaailmassa erilainen merkitys. Koulutuksen ja kokemuksen osalta Väyrystä ei kannata Niinistöön ja Haavistoon edes verrata. Etumatka on Paavolla niin suuri. Mikä on sitten muun sivistyksen mittari ja mitkä ovat Niinistön ja Haaviston näytöt? Ehkä viisaampaa on laittaa Kataisen kommentti kokemattomuuden piikkiin.

Haaviston menestystä on kutsuttu ilmiöksi. Onko ilmiön kautta tuleva presidentti turvallinen valinta? Haaviston kautta myös vihreä liitto vahvistuisi Suomen poliittisella kartalla. Vihreiden jättämät jäljet ja heidän vaaliohjelmat hirvittävät. He ovat lähes kaikessa meidän vaalipiirin menestymisen kannalta elintärkeissä asioissa eri linjoilla. Energiapolitiikassa turvetuotanto on pannassa, maatalouden päästöt pitää saada kuriin ja turkistuotanto pitäisi lopettaa, muun muassa ne kaikki ovat meidän alueelle tärkeitä elinkeinoja. Heidän liikennepolitiikkansa suosii vain joukkoliikennettä. Ihmisten asumista tulisi keskittää. Eikä maaseudun ihmisten mielistä ole Naturakaan vielä unohtunut. Haavistolla oli ympäristöministerinä keskeinen rooli sen eteenpäin viemisessä Suomessa.

Monen keskustaa kannattaneiden mieltä kaihertaa yhä edelleen Niinistön vaikeneminen vuoden 2000 presidentin vaaleissa jolloin Esko Aho oli Tarja Halosen kilpakumppani. Vaalipiirimme äänestäjistä 70 %:a kannatti Ahoa. Noin 52.000 äänestäjän mielipiteen muutos olisi kääntynyt vaalin Ahon voitoksi. Se olisi onnistunut Niinistön tuella.

Itse ajattelin olla nyt kuitenkin Niinistöä fiksumpi ja unohtaa tälläkin kertaa menneet. Siksi aion tukea hänen valintaansa seuraavaksi presidentiksi ja toivoa, että hänen ajatusmaailmansa, Väyrysen jälkeen, parhaiten edesauttaisi meidän vaalipiirimme ja koko Suomen menestystä. Maamme menestykseen liittyy läheisesti myös presidentin arvomaailma. Minä en kannata presidentin tehtävään henkilöä, joka on uskonnolliselta taustaltaan ateisti ja elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.