AJANKOHTAISTA
27.1.2011 - Perheiden puolesta
Kuluvalla
vaalikaudella on parannettu useita perusturvaa koskevia etuuksia. Alimmat
vanhempainpäivärahat korotettiin työmarkkinatuen tasolle ja kauan odotettu
lapsilisien sitominen indeksiin toteutettiin. Myös kotihoidon tukea korotettiin,
joka paransi mahdollisuutta lapsen hoitamiseen kotona elämän ensimmäisinä
vuosina. Ne ovat olleet kaikki tarpeellisia
ja tärkeitä perheitä tukevia toimenpiteitä. Tiukankaan talouden aikoina ei
perheitä koskevia etuuksia saa leikata.
Yhteiskunnan on tuettava vanhempia kasvatustyössä ja tarjottava heille taloudellinen mahdollisuus antaa lapsille enemmän aikaa. Isäkuukauden pituuden kasvattaminen neljästä kuuteen viikkoon on hyvä lisä perheenkasvun alkuajoille.
Turvallinen lapsuus on jokaisen lapsen perusoikeus. Se toteutuu parhaiten, kun vanhemmat voivat sovittaa perhe- ja työelämän hyvin yhteen. Nuori perhe on usein suurten haasteiden edessä, kun on kasvavat lapset, kodin perustamisen myötä korkea velkamäärä ja vaativa vaihe työelämässä. Haasteet voivat laittaa jaksamiselle rajat. Vanhempien jaksaminen heijastuu suoraan lapsiin ja perheen hyvinvointiin. Heijastusvaikutukset saattavat tulla esiin vasta lasten nuoruusvuosina. Esimerkki löytyy hyvin läheltä, kun 1990-luvun puolivälissä perhe-etuuksia leikattiin ja nyt leikkaukset näkyvät nuorissa sukupolvissa. Ennätysmäärä nuorista uhkaa syrjäytyä vailla koulutus- tai työpaikkaa. Heitä on noin 10 prosenttia vuosittain peruskoulunsa päättäneistä. Osa saattaa aloittaa toisen asteen koulutuksessa, mutta sielläkin on noin 10 prosenttia niitä, jotka keskeyttävät opintonsa. Syrjäytyneen elämässä vapautuvan tilan ottaa usein alkoholi ja rikollisuus. Nyt on viimeinen hetki punoa turvaverkko, jolla tämä voitaisiin estää ja syrjäytyneiden elämä pelastaa.
Vastaus voisi löytyä perheministeristä. Esitetylle ministerille kyllä riittäisi työsarkaa. Perheitä koskevat asiat sopisivat hyvin sosiaaliministeriön toimialaan, jonne annettaisiin ainakin hyvä yhteys koulumaailmaan toista astetta myöden. Sosiaali- ja terveysministerin ja perheministerin ”postit” olisivat hyvä yhdistelmä kokonaisvaltaisen perheasiain ja ihmisiin suoraan kohdistuvien asioiden hoitoon. Nykyisestä sosiaali- ja terveysministeriöstä voitaisiin alkoholimainontaan liittyvät asiat kuitenkin siirtää vaikka viestintäministeriöön, jos vaikka sieltä löytyisi enemmän ihmistä suojelevia näkökulmia – ellei kyseessä sitten ole puoluepoliittiset näkökulmat, jotka voisi hoitua muutoin?
