Eduskunta jäi istuntotauolle kaksi viikkoa sitten. Poikkeuksellisen pitkälle venyneet hallitusneuvottelut aikaansai sen, että eduskunnan kevätistuntokausi jäi varsin kevyeksi. Myös vaalien siirtämisellä maaliskuusta huhtikuuhun oli vaikutusta kevätkauden ohjelmaan. Eduskunnan täysistuntoja pidettiin pääsääntöisesti vain tiistaisin ja perjantaisin. Valiokuntienkin kokouksia oli harvakseltaan, johtuen siitä, ettei maassa ollut hallitusta joka tekisi lakiesityksiä eduskunnan käsiteltäväksi. Verkkainen liikkeellelähtö antoi uusille edustajille hyvät mahdollisuudet osallistua eduskunnan järjestämiin koulutuksiin ja paneutua lainsäädäntötyöhön kaikessa rauhassa.

Poikkeuksellista tässä vaalien jälkeisessä ajassa oli myös se, että kaikki puolueet olivat mukana jossain vaiheessa hallitustunnusteluissa ja – neuvotteluissa. Ne täyttivät myös eduskunnassa jatkaneiden edustajien kalentereita. Kun hallitus ja sen ohjelma sitten lopulta kasaan saatiin, alkoi istuntotauko. Uudet ministerit saivat huokaista helpotuksesta – ovathan he suojassa ainakin eduskunnan hiillostuksesta. Hyvä niin, nyt heillä on aikaa paneutua ministeriöidensä asioihin ja rakennella linjauksia hallitusohjelman toteutukseen.

Suomen ja Euroopan talous sekä niiden tulevaisuus ovat olleet yhteiskunnallisen keskustelun pääotsikko vaaleista lähtien. Ne ovat muodostaneet myös edustajille tulleen uutisvirran koko kesän. Kännykän piippaus – viestin tulon merkiksi on lähes poikkeuksetta koskettanut talouden tilanteita.

Uusi valtiovarainministeri Urpilainen pääsi lähes tuoreeltaan mukaan EU-alueen kollegoidensa kanssa pohtimaan EU:n taloutta ja erityisesti Kreikan tilannetta. Suomi esitti Kreikan lainoille ehdottoman vakuusvaatimuksen. Onnittelut siitä. Aika näyttää tuleeko pöytäkirjaan kirjattu muotoilu vakuuksien käyttöönotosta tietyssä tilanteessa olemaan riittävä tae lainojen vakuuksien saamiselle. Mielenkiintoista tulee olemaan myös se tuleeko muut maat hyväksymään Suomen mallin ns. omaisuudenhoitoyhtiön perustamisesta, jolle Kreikan valtion omaisuutta siirrettäisiin vakuuksien turvaamiseksi? Yksittäisen jäsenmaan lainojen vakuudet ovat sellaisen järjestelyn kautta aika ohuella. Suomen osuus, vaikka se on meidän kansantalouden osalta suuri, on niin pieni EU:n taloudessa, että vakuudet ovat hatarat. Ateenan olympiastadionin saanti vakuudeksi olisi konkreettinen vakuus ja mahdollistaisi Suomelle vaikka kesäolympialaisten järjestämisen.

Italian taloustilanne ja USA:n luottoluokitustarkkailut saattavat olla kuitenkin enteitä siitä, että talouden notkahdus tulee olemaan pelättyä suurempi. Sen myötä Kreikan ongelmat hautautuvat suuremmissa myllerryksissä ja uudet ongelmat ottavat tilan. Lähiajat näyttävät pitääkö Euroopan unioni yhä kiinni linjastaan saattaa euromaat yhteisvastuuseen talousahdinkoon ajautuneiden jäsenmaiden auttamisessa. Niiden linjan kannattajat alkavat olla vähissä. Syksyllä ollaan viisaampia.