EU:ssa ollaan uudistamassa maatalouspolitiikkaa. Uudistamistyön päätösten tulisi astua voimaan 2014 alusta uuden ohjelmakauden alkaessa. Komissio esitteli jäsenmaille marraskuussa uudistuksen päälinjat. Sen mukaan ympäristötekijät korostuisivat entisestään maatalouden viherryttämisohjelman myötä. Uudistuksen peruslinjoihin voidaan pääosin olla tyytyväisiä. Tosin kysymyksiä on syytä esittää siitä, mitä viljelijät joutuisivat käytännössä viherryttämisen johdosta tekemään.

Toinen ja merkittävämpi uhkakuva on siinä, mikä tulee olemaan tukitaso. Siitä tähän mennessä ei ole puhuttu vielä mitään. Itä-Euroopan maat edustavat linjaa, että maiden välisiä tukieroja tulisi kaventaa. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että läntisen Euroopan maat olisivat luovuttavassa osassa. Suomessa ei välttämättä tulisi merkittävää tukien alentumista. johtuen siitä, että tukitasossa olemme jäsenmaista puolessa välissä. Mutta ongelma muodostuisi siitä, että mm. Baltian maissa tukitaso nousisi merkittävästi, jolloin meille muodostuisi vahvan kasvun maataloustuotantoalue lähelle omia markkinoitamme. Jatkoa ajatellen kolmas uhkatekijä on siinä, että kun tukitaso olisi unionin alueella tasaantunut, sitä olisi sen jälkeen helpompi entisestään alentaa leikkaamalla unionin maatalousbudjetin rahoitusta.

Unionin maatalousuudistus ajoittuu Suomen kannalta todella haasteelliseen aikaan. Nykyinen hallitus antaa uudistuksen rakenteesta vastauksen kevään aikana. Uusi eduskunta ja hallitus tulevat linjaamaan ja esittämään rahaan liittyvät vastaukset ensi kesän ja syksyn aikana. Huomion arvoista on myös se, että Euroopan parlamentin rooli on kasvanut päätöksen teossa. Suomen maatalous on muita huonommassa asemassa siinä, koska meillä ei ole yhtäkään edustajaa parlamentin maatalousvaliokunnassa. Myös ”meppiemme” kannat ovat kaksijakoiset. Helsingin sanomien EU-vaalien vaalikonevastauksien perusteella seitsemän edustajaa 13:sta oli valmis vähentämään maatalouden tukia. Heidän joukossaan oli myös Timo Soini (Ps).

Vanhasen hallitusohjelmassa luvattiin viljelijöille nousevaa tulokehitystä ja kotimaisen elintarviketuotannon säilyttämistä nykytasolla. Ensimmäinen ei ole toteutunut ja toinenkin on sen vuoksi vaarassa. Maatalouden kustannukset ovat nousseet eri tuotantoaloilla merkittävästi ja mm. lihantuotanto on kokonaan kannattavuuskriisistä johtuen vaakalaudalla. Tämän vuoksi voidaan aivan oikeutetusti arvostella sitä, että hallitusohjelma ei ole toteutunut. Paras mahdollisuus siihen olisi ollut ns. terveystarkastus, joksi unionin maatalousohjelman välitarkastusta kutsuttiin. Meidän alueen, C-alue, kannalta pohjoisen tuen 142-ratkaisu vuodelta 2008 ei ollut oikeudenmukainen. Maataloustuottajain keskusliittokaan ei ollut asiassa yksimielinen. Maataloustuotteiden markkinahinnat ovat olleet toinen selkeä syy tuottajien tulokehitykseen. Kaupan osuutta elintarvikkeiden hinnoittelussa on pidetty yleisesti liian vahvana. Sen johdosta on Kiviniemen hallituksen toimesta valmisteltu tuottaja ja toimialaorganisaatiolakia, jolla viljelijöiden asemaa on tarkoitus parantaa neuvotteluissa. Laki on kuitenkin juuttunut hallitukseen kokoomuksen ja vihreiden vastustuksesta johtuen. Toivottavasti se ehtisi vielä tämän eduskunnan käsittelyyn.

Uuden eduskunnan ja hallituksen rakenteella on suurempi merkitys kuin aikoihin. Maakuntamme elää maataloudesta ja elintarviketuotannosta. Elintarviketeollisuus on bruttoarvoltaan toiseksi suurin teollisuuden ala maakunnassamme. Nyt ei ole mielenosoituksien ja protestoinnin aika. Nyt tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista koko toimialan; alkutuotannosta teollisuuteen, ja sen työpaikkojen johdosta. Muutoin ovat edessä vaaran vuodet.