Päättyneen viikon torstaina ja perjantaina järjestettiin tämän vuoden kuntajohtajapäivät Seinäjoella. Framin tiloihin oli kokoontunut useampi sata kuntajohtajaa ja kuntien edunvalvontaa hoitavaa vaikuttajaa. Ilmassa oli vahvaa epävarmuuden tunnetta tulevaisuudesta. Juuri kesälomakauden kynnyksellä Kataisen hallitus antoi ohjelmansa, joka toteutuessaan on tuomassa kuntakenttään suuret muutokset. Ohjelma lupaa kuntarakenneuudistuksen, joka toteutuessaan piirtää Suomen kuntarajat uudelleen. Nykyiset 336 kuntaa saattavat muutaman vuoden kuluttua muodostaa noin sata työssäkäyntialueeseen perustuvaa kuntaa. Hallitusohjelmassa ei kuitenkaan kerrota työssäkäyntialueen kriteereitä, joten kuntakenttä voi vaipua sen osalta odotuksen tilaan ja odottaa miten hallitus rakenneuudistuksen toteuttaa.

Kuntajohtajapäivien yhden pääalustuksen pitänyt Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman muistutti heti puheenvuoronsa aluksi siitä, että kunnat toteuttavat käytännössä yhteiskuntamme hyvinvointipalvelut. Se oli tärkeä muistutus. Kunnat vastaavat ihmisen peruspalveluista jo ennen sen syntymää ja hoitavat ihmisen viimeiseen hengenvetoon saakka. Päivähoito, koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä erilaiset vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut ovat hyvinvointiyhteiskuntamme runkoa, joista kunnat vastaavat. Valtio on niissä mukana osallistumalla niiden rahoitukseen, pääasiassa valtionosuusjärjestelmän kautta.

Hallitusohjelmassa luvataan: ”Hallitus toimii päättäväisesti hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteiden kehittämiseksi ja vahvistamiseksi. Köyhyyttä eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa vähennetään. Perheiden hyvinvointia ja jokaisen yhteiskunnallista osallisuutta lisätään.” Se on paljon luvattu. Kuntajohtajapäivien kommenttipuheenvuoroissa ja käytäväkeskusteluissa näiden lupausten täyttyminen ei tuntunut todennäköiseltä. Sama tunne muodostuu hallitusohjelman menosäästöjen kohdentamisiin tutustumalla. Miten 630 miljoonan euron valtionosuuksien leikkaus kehittää ja vahvistaa hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita? Miten estetään esimerkiksi epätasa-arvoisuuden kasvu karsimalla 30 miljoonalla lukioverkkoa, ammatillista koulutusta ja lisäkoulutusta 36 miljoonalla, oppisopimuskoulutusta 21 miljoonalla ja ammattikorkeakoulujen rahoja 51 miljoonalla eurolla. Ne ovat suuria menoleikkauksia. Niiden toteutuksen myötä koulu- ja opiskelupaikat vetäytyvät keskuksiin ja sen myötä epätasa-arvo vain kasvaa. Ne vaikuttavat myös keskeisesti perheiden hyvinvointiin. Useat perheet joutuvat vuokraamaan asuntoja lapsilleen, kun päivittäiset koulu- ja opiskelukyyditykset eivät toteudu tai etäisyyksien vuoksi matkat venyvät kohtuuttoman pitkiksi.

Edellä olevat ovat esimerkkejä hallitusohjelman ristiriitaisuuksista. Vajaan kuukauden kuluttua annettava ensi vuoden budjettiesitys tulee näyttämään mikä on palvelujen ja rakenteiden keskittämisvauhti. Kuntakenttä odottaa sitä epävarmana hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta.